Argh... huoah. vittu hmmmh caracas!

Olen saanut kotona taas internetin toimimaan kahden päivän taistelun jälkeen ja olo on sellainen, että hyödynnän blogia nyt pieneen vitutus-höyryjen purkamiseen.

OSA 2: Vuokraemäntä
Nainen on oikeastaan ihan mukava, mutta muutama asia hänessä nyppii. Ensinnäkin hän ei lakkaa puhumasta, vaan selittää samat asiat sataan kertaan, hössöttää ja vouhottaa jatkuvasti milloin mistäkin, eikä ikinä oikein pääse asian ytimeen. Minulla ei vain aina duunipäivän ja capoeiran jälkeen riitä energia ja kärsivällisyys. Olen tulkinnut, että hän elää läheisyyden puutteessa erottuaan neljä vuotta sitten aviomiehestään.
Sitten hän vielä jollain kieroutuneella tavalla palvoo minua. Kaikista muista talon asukkaista (Fran ja Nigerialainen Chisouba) hänellä on aina välillä negatiivisia tai neutraaleja kommentteja, mutta minä olen joku pirun täydellisyys hänen mielestään. Jos minä ostan homejuustoa, niin seuraavana päivänä vuokraemäntä on ostanut homejuustoa...

OSA 3: Muovipussit
Tänään tein hieman suuremmat 60 realin ruokaostokset ja koska minulla ei sattunut olemaan reppua tai muuta omaa kassia mukana, niin sain ne kätevästi pakattua arviolta noin kymmeneen ohueen, repeilevään pieneen muovikassiin (tässä ei ole mukana vihannespussit). Onneksi olin liikkeellä ruuhka-aikaan ja kaupassa ei ollut vapaana yhtään puotipoikaa, joka olisi voinut "auttaa" minua pakkaamisessa. Puotipoika olisi todennäköisesti onnistunut käyttämään vielä vähintään 10 pussia enemmän kuin minä.
Jos menen ostamaan apteekista yhden hammasharjan tai huoltoasemalta yhden suklaapatukan, niin ne aina yrittävät työntää senkin vielä muovipussiin. Näissä tapauksissa oikeasti nyppii ja olen onnistunut lähes riintaantumaan kiukuissani joidenkin pussintuputtajakauppiaiden kanssa, kun olen kieltäytynyt ottamasta pussia riesakseni.
Ravintoloissa haarukka ja veitsi on aina pakattu somasti omaan pieneen muovipussiin, joka on toisesta päästä avoin, eikä näinollen erityisemmin paranna hygieenisyyttä. Sitten ne kaikki helvetin pussit on todellakin mitättömän pieniä ja heikkoja, joten niillä ei ole minkäänlaista käyttöarvoa, vaan roskapussitkin pitää erikseen ostaa.

OSA 4: Haukkuvat koirat!!
Täällä käytännössä jokaisessa talossa on koira. Koira ei useinkaan ole kaveri, vaan se viettää yönsä ja päivänsä pihalla satoi tai paistoi. Koiria ei ulkoiluteta eikä rakasteta, vaan ne häädetään äkäisesti jos ne eksyvät taloon sisälle ja ne saavat paskoa pihalle, joka on heidän ainoa rajoitettu maailmansa. Brasilialaisen koiran ainoa tarkoitus tuntuu olevan haukkua jokaiselle ohikulkijalle. Jos esimerkiksi lenkkeilee kadulla, niin saa edetä raivokkaan haukunta-aallon säestyksellä. Yksi kaltoin kohdeltu piski aina huomaa sinut ja kiinnittää sitten koko kadun koirien huomion sinuun.
Olen onnistun negatiivisesti suggeroimaan itselleni sellaisen haukkuva-koira-vihan, että aina, kun joku aloittaa sen kuorohaukunnan, niin kihahdan kiukusta. Usein vastaan ärhentelijöille joko murisemalla takaisin tai sadattelemalla suomeksi. Ei kuulosta mitenkään järkevältä, mutta en minä vaan aina jaksa olla tyyni viilipyttysuomalainen.