Edelliseen Rion hotelliin verrattuna huone on tilavampi ja synkempi, eikä ole parvekettakaan, josta pääsisi haistelemaan São Paulon sumuja. Bonuksena on yöpöydälle jätetty "tyyny menu", jossa on lueteltu yhteensä yhdeksän erityyppistä tyynyä hanhen untuvaisesta anatomisesti muotoutuvaan, joita voi sitten huonepalvelusta tilata. Tyydyn tällä kertaa kuitenkin oletusasetuksena sängyssä jo valmiiksi lojuvaan isoon ja pehmeään.

Viikko työmatkalla tarjosi mm. elämysmatkan maailman kenties suurimman kaatopaikan huipulle (150m korkea, ottaa vastaan 6500 tonnia jätettä päivässä), tapaamisia lukuisien muiden kaatopaikka- ja kierrätysfirmojen kanssa ja keskimäärin ehkä noin viisi tuntia päivässä taksissa istumista. Illalla taksissa istumisen tainnuttamana käydään syömässä firman piikkiin ja sen jälkeen onkin niin naatti, että voi romahtaa sänkyyn.

Työmatkailu on asia, joka on menettänyt hyvin nopeasti minun arvostukseni. Kesäkuussa tein ensimmäisen työmatkani ja tämä taisi olla kolmas. Vielä en ole totaalisen kyllästynyt, mutta minun on vaikea kuvitella, mikä on se motiivi, joka saa esimerkiksi perheellisen myyntimiehen reissaamaan toistakymmentä viikkoa vuodessa. Paikanpäällä ei kuitenkaan ehdi nähdä paljoakaan itse kohdemaasta, matkustamiseen menee viikonloput ja ulkomailla ei ylityötunteja laskeskella. Vastapainoksi sille, että jättää koko normaalin elämänpiirinsä taakseen ja muuttaa viikoksi hotelliin saa tyyny menun ja ilmaiset ateriat.

Matkustelusta huolimatta en kyllä pahanakaan päivänä voi moittia työtäni tylsäksi, sillä sen verran kaikkea uutta sitä oppii. Miten muuten voisinkaan tietää, että suurimpien meri-diesel koneiden akseli voi olla metrin halkaisijaltaan, brasilialaisten sementtitehtaiden uuneissa voidaan polttaa 2x2 tuuman palakokoon pilkottuja vanhoja renkaita tai että tässä kotikulmilla oleva kaatopaikka myy päästökaupassa hiilidioksidikrediittejä Hollantiin. Ehkä nuo mainitut faktatiedot eivät herätä kaikissa lukijoissa niinkään suuria intohimoja, mutta Brasilialaisen business-kulttuurin ja suomalaisten keskisuurten vientiyritysten tuntemisen ohella ne ovat seikkoja, jotka tekevät nykyisestä työstäni minulle mielenkiintoista.