Yksi syy, miksi tykkään ns. "lattari-meiningistä" on, että minun oma ajantajuni on synnynnäisesti tai äidin puolelta sosiaalisesti periytyneenä joustava, joka puolestaan sopii tähän ympäristöön huomattavasti apremmin, kuin Pohjois-Eurooppaan.

Tänään myöhästyin näkemästä livenä sitä historiallista hetkeä kun Helsingin rakkaat länsinaapurit vihdoinkin vuosikausien kiukuttelun jälkeen taipuivat länsimetron puolelle. Sotkin duunista (jossa on etana-netti) hullun lailla himaan, että ehtisin kuulemaan suomenaikaa puoleltaöin ja täkäläisittäin kuuden pintaan päättyneen Espoon kaupunginvaltuuston päätöksen asiasta. Ehdin kotiin, käynnistin koneen ja aloin kaivaa netistä oikeaa osoitetta, joka löytyi... lähetys alkoi streemautua ruudulle juuri kun puheenjohtaja lateli jotain loppuhölynpölyjä ja löi nuijalla pöytään. Valtaisa epätietoisuus kokouksen päätöksestä tyydyttyi vasta noin 20 minuuuttia myöhemmin, kun YLE ilmeisesti ensimmäisenä ehti julkaista netissä tuloksen 45-19.

Nyt pitäs varmaan vetkutella valmistumista vielä jollain kymmenellä vuodella tai tehdä tohtorintutkinto, niin pääsisi vielä suhaamaan metrolla kouluun.